Tänään huristeltiin heti aamusta hakemaan Pate-kalkkunalle lisää neitokaisia. Matka sujui suuremitta ongelmitta ja tytöt pääsivät uuteen kotiin tutustumaan jättimäisiin valkoisiin rouviin, sekä kovin kohteliaaseen ukkoon.

Meinasihan tuota tarttua hevosia matkaan, olisi tarttunutkin jos olisi paikka valmiina :P Mutta nyt ei ole sen aika... Pitää muistaa itsensä ja rajat joita selkärankareuma elämään tuo...

Sitten se haikeus.... Itsenäinen Suomi jota annetaan pala palalta pois... EI vaineskaan, vaan laittelin poikia valmiiksi, siistin mahat ja täyttelen papereita, kohta hurautetaan pojat odottamaan huomista Muhniemeen. Onneksi siellä on hyvät ja hienosti kuivitetut karsinat, pojat saa rauhassa odotella aamua..

Saattoi siinä TAAS tulla tippa silmään, niin ihania nuo on, vaikka niillä selvä tarkoitus meidän elämässä onkin, se että ne on tärkeitä eläessään, on minulle tae, että ne on tärkeitä myös kuollessaan, ja kohtelu on alun ja lopun välillä hyvää ja kunnioittavaa...

Mutta tässä kuva uusista neitokaisista:



Pronssimix kanat, hieman pienempä kuin valkoiset but-kanat!