Elämän tuulissa....

Kuinka nopeasti asiat voivatkaan muuttua...

Pakon edessä oli jostain tingittävä. Kanat ovat poissa, kyyttö-mix Naylon asustaa Mynämäellä oikein navetassa ja kyyttö hiehot Kukka, Tähti ja pässimme Rubert asustavat sisällä. Pikku-pässi on nyt autuaammilla mailla.

tässä kuvassa näkee vielä kuinka kuraisia elukat oli sisään tullessaan, vaan seuraavana päivänä jo valkoisia :)

Pikku-pässin kohtalon sinetöi ihan se, että nuoren pässin hormoni myrskyt aiheuttivat jatkuvaa kyyttöjen härkkimistä, henkitoreissaan hyppimistä neitojen selkään, ja muutamat vaara tilanteet siivouksessa kun hormonien huumaama pässi kohauttaa kyytöt ryntäämään siivoojan päälle kesken töiden... Siinä on henki höllässä jos jää hiehojen jalkoihin.

Oma mussukkamme Rubert ei ole koskaan tälläistä hormooni häröilyä harrastanut vaan on kovin herrasmies, kohteliiaasti örisee, mutta ei kokeile onneaan aiheuttamalla pahennusta "laumassa" 

Rubert ei ole ollut mosksiskaan ollessaan ainoa lammas, kyytöt pesevät sitä, ja muutenkin elo sujuu kivasti rinta rinnan, noh, onhan tuo Rubert lähes saman kokoinen kuin kaverinsa :D

 
Nautin suunnattomasti kun kyytöt on kesyyntyneet, heinän kulutus puolittui, ja vaikka siivous ja ruokinta kaikkineen (rapsuttelujen kera) vie puolisen tuntia aamulla ja illalla, niin puhtaat eläimet on kyllä ihana näky. Kurainen pihatto on vain pahaa unta enää. 

 

Mitä muuta kuin kanoja?

Kelpopesän asukkeihin kuuluu kanojen lisäksi monenlaista. Kyyttövasikat Tähti ja Kukka, sekä kyyttö-holstein mix Naylon. Nämä tytöt on arahkoja, tosin juuri eilen iltahämärässä kukka nautti otsalohkon rapsuttelusta oikein olan takaa :)

kyyttötytön vas, Kukka, oik. Tähti

Enemmän maitolehmää muistuttava Naylon.

 No sitten on tietysti laumanvartijat Elle ja Dori, Pyreneittenkoiria rodultaan, kissoja pihalla purisee kolme, sisäkoiran virkaa toimittaa yli-innokas cockerspanieli Elmo. Melkein sisäkoiran virkaa pitää myös ranskanluppa Bontus. No sitten ne pässit, Rubert, valtava suomenlammaspässi, 6v tyttäreni rakas ja sen kaveri, joka vaihtuu kyllä yhteen tyttöpuoliseen, eli uuheen, keväällä jos muutama karitsakin tulisi :)

Kanat ovat nyt jo sisätiloissa ja kestopehkun käynnistely on alkanut, tuntuu käynnistyvän, sillä lämpöä riittää! josko ei tarvitsisi ihan hirveästi sähköllä lämmittää kanalaa tänä talvena!

Miten rakennan kestopehkun?

Ajoissa! pitää olla lämmin ilma että kompostointi alkaa.

Paljon "palavaa" materiaalia. Pohajlle laitan turvetta 10-15cm, siihen ajelen nurmikon silppua, siistiytyy pihakin samalla, haravoin lehtiä, mielellään oikein sadepäivän jälkeen, kosteutta pitää olla!

olkia, ruuantähteitä, kaikkea maatuvaa, ruokaa mikrobeille ja koko talven. kosteutta likaämpärin pohjalta, pintaan aina kevyesti uutta kuiviketta että kanat pysyy siistinä :) 

Kohta alkaa olemaan orppinuorison muninnan aloitukset edessä, sitten tuleekin jo ylituotantoa, nykyiset 5-8 munaa päivässä on enemmän kuin tarpeeksi yhdelle perheelle :D kymmenen kennoa kaapissa tälläkin hetkellä.... 

Pallopyllyt päivälevolla :)

 Keväällä haudon varmasti ensimmäisiä omia tipuja tästä parvesta. Kunhan nyt alkavat munimaan ja saavat vähän ikää :)

Kevät piipittäen tulevi!

Pitkästä aikaa Kelpopesässä piipittelee vuorokauden ikäisiä tipusia! En edes muistanut miten hauskoja nuo onkaan, varsinkin kun joku terhakoista tipuista päättää pelata tipukeilausta!

Tipukeilauksen kulku on yksinkertainen: tiput tykkäävät tonotella tiiviissä parvessa ja sitten on se yksi "olen erilainen" tipu, joka vaeltelee tutkimassa, kunnes tajuaa yllättäen että on yksin! Silloin otetaan täysi vauhti ja juostaan siihen tipukasaan ja lopputuloksena saadaan kaikki kaverit sinkoilemaan sinne ja tänne, enemmän tai vähemmän "päätön kana" tyyliin :D

Uusia tuulia puhaltelee vanhassa sisäsaunassa. Siellä on kunnon viidakko! Kasvilampun alla on jo hyvässä kasvussa tomaatit, kurkut, kesäkukat ja paljon muuta.

Postimies soittelikin että uusi kasvihuoneeni saapuu pihaan tänään <3

Madotusta ja jouluherkkuja

Joulu on ollut kanalassakin herkkujen aikaa, kaiken maailman laatikoita, salaatteja, kinkkua ja höystöä on kulkenut kanojen iloksi joka päivä niin paljon , että rehulaari ei ole juurikaan vajunut!

Kanat ja kalkkunat madotettiin 8 päivää sitten, ja vaikka selvää mato-ongelmaa ei ollutkaan, ainoastaan löysiä ulosteita, niin tilanne on nyt ihan toinen! Ulosteet on kiinteitä ja haisevat löysät on nyt historiaa.

Madotus tapahtui tällä kertaa ivomec 10mg/ml vet. inj. putelista, laimennettuna vedellä ja annosteltuna suun kautta.
(En koskaan lääkitse kanoja itse ellen ole siihen saanut ohjeita eläinlääkäriltä ensimmäisellä kerralla)

Annostus on 0,4ml ivomecciä 10kg kohden.

Itse toimin vanhan kaavan mukaan jolloin jättikanat painoi sen 4-5 kiloa, niin yhdelle kanalle meni sopivasti 0,2ml/ivomecciä ja 0,8ml/vettä näin ollen yhden millin ruiskuun tuli sopivasti 5 kiloisen kanan annos. Hy-linet painoivat 2-2,5kg joten jaoin yhden millin valmista laimennettua lääkettä aina kahdelle kanalle. Kalkkunarouva painoikin sitten 16kiloa joten ruiskullisia menikin kolme ja pikkunen liraus neljännestä.

Ivomec tulee ehdottomasti antaa reilusti laimennettuna suun kautta, sillä lääke polttelee raakana!!!

Me ei ymmärretä mitä toi sotku on??

Miksi Ivomec?

Koska meille on tullut uusia lintuja, monista paikoista, eikä niille tehty normaalisti kaikkien meille tulevien lintujen ulkoloishäätöä sumutteella, ivomec hoitaa myös ulkoloiset, kuten väiveet ja kalkkijalan. Kalkkijalka vaatisi uusintahoidon, mutta siitä meillä ei ollut viitteitä, eikä ostopaikoissa myöskään.

Vaihtoehtona Axilur

Joka annostellaan samalla annostuksella kuin koiralle, helpoin on piilottaa lääke jauhelihan sekaan palloksi, yleensä nokare jauhelihaa lääkkeineen häviää välittömästi.

Iltapalalla.

Ongelmahan meillä oli aikanaan kun oli paljon lintuja, että millä vahdit kuka saa ja kuka ei? Kanoja oli sitten käytävällä kymmeniä ja yksitellen laskettiin yhteen karsinaan nauttimaan herkku, siiten omaan karsinaan, ettei seuraavan herkku joutuisi jo saaneen suihin :D kyllä siinä tunteja meni kun meidän väen madotti, mutta vain kerran tuo tehtiin meidän kanojen aikana, sillä turha madotus lisää matojen resistenssiä lääkkeitä kohtaan.

Tänään huristeltiin heti aamusta hakemaan Pate-kalkkunalle lisää neitokaisia. Matka sujui suuremitta ongelmitta ja tytöt pääsivät uuteen kotiin tutustumaan jättimäisiin valkoisiin rouviin, sekä kovin kohteliaaseen ukkoon.

Meinasihan tuota tarttua hevosia matkaan, olisi tarttunutkin jos olisi paikka valmiina :P Mutta nyt ei ole sen aika... Pitää muistaa itsensä ja rajat joita selkärankareuma elämään tuo...

Sitten se haikeus.... Itsenäinen Suomi jota annetaan pala palalta pois... EI vaineskaan, vaan laittelin poikia valmiiksi, siistin mahat ja täyttelen papereita, kohta hurautetaan pojat odottamaan huomista Muhniemeen. Onneksi siellä on hyvät ja hienosti kuivitetut karsinat, pojat saa rauhassa odotella aamua..

Saattoi siinä TAAS tulla tippa silmään, niin ihania nuo on, vaikka niillä selvä tarkoitus meidän elämässä onkin, se että ne on tärkeitä eläessään, on minulle tae, että ne on tärkeitä myös kuollessaan, ja kohtelu on alun ja lopun välillä hyvää ja kunnioittavaa...

Mutta tässä kuva uusista neitokaisista:



Pronssimix kanat, hieman pienempä kuin valkoiset but-kanat!

Herätelläänpäs vanhaa blogia uudelleen henkiin!

Huh, paljon on eletty, nähty ja koettu. Linnut vaihtuivat lampaisiin, väsymys ja sairastelu pakotti rauhoittumaan silläkin saralla.

Kaipuu kanoihin on kuitenkin ollut, joka kesä on kasvatettu But-kalkkunoita ja tänä kesänä haettiin viisi tehomunijaa pitämään perhe munissa.

Pronssikalkkuna kukko

Buttien epävarma saatavuus ja innostuminen kalkkunan lihaan siivittikin ostamaan pronssikalkkuna kukon ja pian haetaan lisäksi kolme pronssi kanaa.

but rotuiset kanat

Eloon jäi myös kaksi Butti rouvaa, jos vaan hyväjalkaisina pysyvät niin saavat elää lihakalkkunalle epätyypillisen pitkän elämän :)

Lampaista jäljellä on enää isäpässi Rubert, joka on talven hoidossa ystäväni pässin kaverina, sekä yksi aikuinen pässi ja kolme karitsaa, jotka kylläkin pääsevät viimeiselle matkalleen Suomen täytettyä 100 vuotta.

Talveksi ei jää lampaita, jotta työmäärät pysyisivät kurissa ja talviruokinta vie lähes kaiken hyödyn taloudellisesti jonka lihasta saisi. Rubert palaa keväällä kotipelloille, muutaman kaverin kera.

Vaikka talvi jo tekee tuloaan, tai teki tulonsa, niin viimeisiä kantoja pellosta kaivetaan parasta aikaa ja keväällä peltoon heitetään heinän siemenet, jotta loppukesällä saadaan jo pojat uuteen heinään. Alkukesäksi onneksi on käytössä hehtaari hyvää laidunta ihan talon vierestä!

Nelli ja Rubert